Historiaa

SORRIT SUOMESSA

S O R R I T sanana esiintyy vain saamen kielessä ja tarkoittaa rauhallisuutta, ihanuutta, maahisuutta.

Suomen maakirjoissa paikan nimenä Sorri esiintyy vv. 1500-luvulta ja aikaisemmin Etelä-Suomessa mm. Lopen, Metsämaan, Suoniemen, Sääksmäen ja Teiskon seurakunnissa. Käsitykseni mukaan Sorri oli saamelaisten antama asuinpaikan nimi silloisille asuinpaikoilleen Hämeessä. Asuivathan saamelaiset, ”lappalaiset” nykyisillä Hämeen seuduilla vielä 1400-luvun alussa ja voidaan olettaa, että alueelle muuttaneet, etupäässä Ruotsista tulleet menivät naimisiin saamelaisten kanssa tai muulla tavoin saivat haltuunsa ”SORRI” asuinpaikkoja. Näin heitä alettiin kutsua Sorreiksi.

Myös Sorri-nimen on arveltu vääntyneen sukunimeksi keskiaikana tunnetusta Sigurd-nimestä. Jo vuodelta 1465 oli ratsumiehenä Lempäälän ja Messukylän seudulla Saywrdh Hintsala ja mahdollisesti sama mies vuonna 1479 eräässä maanjakojutussa kirjoitettuna Sigurdh aff Hintsala.

Mustankirjan erämaaluettelossa 1440-luvulta mainitaan Olavi Sorrin veljineen omistavan neljä ”miehenmetsää” Pihlajavedellä. Ruoveden Väärinjärvi mainitaan v. 1552 eräluettelossa Pirkkalan Heikki Sorrin eräsijana. Heikki Sorri asui Aitolahden Sorilassa. Vanhin tietämäni löytö Sorreista on Daavidin kapina. Se lienee Satakunnassa ja Hämeessä saavuttanut melkoiset mitat. Siitä kertovat asiakirjat ovat harvalukuiset ja se jää monilta osiltaan hämäräksi. Turun tuomiokirkon mustaankirjaan liittyvän ns. Skoklosterin kopiokirjaan liittyy Sorreista seuraavanlaista: ”Vesilahden käräjillä 1575 annettu tuomiokirja Viikin kartanon ja Anian kylän talonpoikien välisessä kiistassa” – todistajaksi kutsuttiin Vesilahden nimismies Heikki Sorri. Tämä kertoi isänsä Juho Sorrin ja isänisänsä Olavi Sorrin kertoneen, että vanhaan aikaan muuan Daavid-niminen talonpoika Anian kylästä oli korottanut itsensä talonpoikaiskuninkaaksi. Olavi Sorri asui Vesilahden Hintsalan kylässä Heikkilä nimismiestalossa. Ensimmäisessä maakirjassa v. 1541 on Olavi Sorri veronmaksaja. Oletetaan, että tästä todistuksestaan Heikki Sorri alkoi saada maa-alueita Viikin kartanonherrralta. Kuitenkin tulevat sota-ajat ja talonpoikien verotuksen kiristäminen tekivät talonpoikien elämän vaikeaksi.

Vuonna 1571 oli Hintsalan kylän kymmenestä talollisesta ”rikkain”, suurin veronmaksaja Heikkilän Juho Sorri. Juho Sorrin omaisuus hupeni 1570-80 luvuilla Venäjää vastaan käytyjen sotien aikana. Vuodelta 1602 on myös tieto, että Sorrin Heikkilä on ollut autiona kahdeksan vuotta.

Vesilahden Sorri-talon isäntä Erkki Sorri ”karkasi” talostaan v. 1667. Vuonna 1688 henkikirjoitettiin Vesilahden Sorrilla isännäksi Erkki Erkinpoika Sorri ja vaimo Kirsti. He saivat tilalle vuonna 1692 kolmen vuoden verovapauden. Erkki voisi olla tilalta parikymmentä vuotta aikaisemmin hävinneen Erkin ja vaimonsa Ursan lapsi.

Varsinainen henkikirjojen, ”rippikirjojen” pito alkoi vasta 1700-luvulla, joten henki- ja veroluetteloista ei voi tehdä varmoja henkilösuhteita. Rippikirjoihin perustuva Sorrien sukututkimus Hämeen osalta on käynnissä. Lopen Topenon Sorrit on selvitetty. Samoin Suoniemen ( Nokia ) Sorrit. Loimaan Metsämaan- ja Hauhon-, Sääksmäen-, Valkeakosken Sorrit ovat ”työn” alla.

Nykyisen Valkeakosken kaupungin paikkeilla on ollut Sorri-tila ainakin jo 1600-luvulla, josta nimi on sukunimenä levinnyt mm. Hauholle ja Sääksmäelle.

Vesilahden Sorreista on useita sukuhaaroja jo selvitelty ja julkaistu kirjoina. Mm. Hintsalan Ohralahden haara; Ritva Puro 2000.

    • Hintsalan Sorrin vävyn Abraham Hopun ( 1802 – 1863 ) jälkeläiset aina näihin päiviin saakka.

Myöskin Teiskon ( nyk. Tampereen kaup. ) Sorri-talollisista on osittain sukuselvitykset. Rautalammille uudisasukkaaksi autiotilalle v. 1581 – 1600 muuttaneen Olavi Sorrin syntymäpaikka ei ole vielä selvinnyt. Hänen suvustaan on kirja ”Suur-Rautalammin Sorrit”, Erkki-Vaari Koivistoinen 1999.

Hämeen tarustossa kerrotaan, että kun aikoinaan kirkkoherra sai tehtäväkseen laatia seurakunnan jäsenistä henkilöluettelot, hän haastoi seurakunnan miehet ilmoittautumaan. Papin eteen meni mies suuren lapsilauman kanssa ja kysyi: ”Mikäs se minun nimeni on?” Pappi vastasi: ”On lapsia kuin tirrejä ( kaloja ), olkaa vaikka Sorreja.”

Erkki-Vaari Koivistoinen